Reetu – pieni kissa jolla on suuri sydän

Tämä sivu on omistettu Vuolas-perheen erikoisjäsenelle, Reetu-abylle.

Reetu, viralliselta nimeltään FI*Vuolas Taivaalla jahtasin aurinkoa, syntyi Kiipin ja Kojon all male -paneelin keskimmäisenä jäsenenä. Reetu on punainen poika, ja sen piti muuttaa Vantaalle Viima-maatiaisen kaveriksi. Kaikki oli jo sovittu, kun varhaiskastraation hetkellä eläinlääkäriltä tuli lunta tupaan.

Jyväskylän kissakuiskaaja, minun suuresti suosittelemani AlmaCatin kissaeläinlääkäri Julia Haukilintu kuuli Reetun sydämestä vakavan sivuäänen. Pienen pennun pumppu hakkasi mittarilla 3-4 / 6. Normaali sydän on 0, pieni sivuääni 1. Saimme ajan sydänultraan Keski-Suomen eläinklinikalle, jossa ultraava lääkäri kertoi karut uutiset: Reetulla oli sydämessä harvinainen Fallotin tetralogia, ja ennuste oli hyvin, hyvin huono.

Uutiset olivat musertavia sekä minulle, että Reetua jo kovasti odottaneelle Saijalle. Koska lääkäri antoi elinaikaennusteeksi puolesta vuodesta maksimissaan muutamaan vuoteen, oli ilmiselvää että Reetu jää kotiin. Saija ja Viima-kissa tuntuivat kuitenkin täydelliseltä kodilta, joten Vantaalle muuttikin Reetun veli Halla, jonka piti alunperin jäädä sukua jatkamaan.

Reetu kuitenkin oli varsin ponteva poika, jolla ei vaikuttanut olevan falskaavasta sydämestä mitään oireita. Kun kalenterissa vastaan alkoi tulla jo yksivuotissynttärit ja Reetussa ei näkynyt edelleenkään mitään oireita, varasin ajan Keski-Suomen sydänspesialistille, Anu Kaistiselle Ultraamoon. Anu ihastui pörisevään ja reippaaseen Reetun täysin ja riemu oli ultrauskopissa rajaton, kun hän totesi, että ei Reetu nyt ihan hetkeen ole tästä maailmasta ainakaan sydämen puolesta poistumassa. Syynä saattoi olla mitä vaan, Reetun syömät betasalpaajat, kissan kasvaminen, aika jne, mutta nyt Anu löysi vain kaksi vikaa ja sivuäänikin oli painunut 2-3/6 -arvoiseksi.

Ultraamon löydökset olivat suuri huojennus, koska nyt voitiin varovaisesti suunnitella myös Reetun kastrointia. Itsestään selvää oli tietysti, että sydänvikainen poika ei tule koskaan sukuaan jatkamaan, mutta kastroinnin tiellä oli tähän asti ollut rauhoitus. Miten sydän kestäisi leikkauksen? Onneksi apu oli lähellä, sillä Vorax-abessinialaiskasvattaja Vuokko Pekkola, joka sattumoisin toimii myös Yliopistollisen eläinsairaalan anestesiologina, kommentoi Reetun tuloksia sanoen, että eiköhän rauhoitus onnistu.

Niinpä marraskuussa 2021 Reetu matkasi ensimmäistä kertaa junalla, Espooseen asti. Koska kyseessä on erikoiskissa, Reetun ei tarvinnut mennä metroon tai bussiin vaan kuljettaja odotti auton kanssa Tikkurilan asemalla. Pari päivää Espoon ihmettelyä ja sen jälkeen operaatioon! Paikalla oli varsin rautainen tiimi ammattilaisia, sillä ensiksi kardiologi vielä kerran kurkkasi sydämeen, sen jälkeen Vuokko anestesiologina rauhoitti ja hoitava lääkäri nopeasti kastroi. Operaatiota seurasi myös joukko hoitajia ja eläinsairaalan opiskelijoita.

Kaikki sujui hienosti ja tällä hetkellä Reetu viilettää iloisena kastraattina ja pentujen tulevana pirteänä leikittäjäsetänä ja toivon mukaan viilettää vielä useamman vuoden!

%d bloggaajaa tykkää tästä: